Syksy tuli ja meni ja jopa muutamat ihanaiset, kylmät ja aurinkoiset pakkaspäivätkin. Taas on keli sitä ikävää harmaata loskamössöä.

Laihdutus.... niin mikä??? Olen "elämäni kunnossa", justiinsa joo... taidan painaa enemmän kuin koskaan oon painanut. Nacho cheese ballsit ja suklaa maistuu liiankin hyvin, lähimpiin kauppoihin hävettää jo mennä niitä ostamaan. Välillä olen jopa päivän taikka pari onnistunut syömään kuin "normaalit" ihmiset. Vaikkakin silloinkin olen meinannut kiivetä seinille syömisen tuskasta. Haaveissa olisi kesä normaalipainossa ja ilman tuskittelua hellekeleillä.

Viime aikoina on taas polvet ja lonkat huutaneet hoosiannaa suurimman osan ajasta. Painoa pitäisi niittenkin takia saada edes hiukan alas. Oikea polvi taitaa olla kyllä jo lopullisesti hajalla, lääkärit vaan eivät suostu sitä tarkemmin tutkimaan kun hokevat vaan sitä että kyllä se helpottaa kun paino tippuu. Sen kun näkis.

Olo ei sentään ole niin masentunut kuin voisi luulla, ehkäpä c ja b-vitamiinien popsiminen on vaikuttanut yleiseen vireyteen ja jaksaa jopa touhutakin ylimääräistä. Mökkikin on viime aikoina pysynyt suht. siistinä ja järjestyksessä.

Nyt on jo ajatuksen asteella taas tuo syömisten muuttaminen hiukan normaalimpaan ja terveellisempään suuntaan (toteutus tosiaan vielä ontuu). Jatkuva huono olo, närästys ja joskus jopa oksentelu on ikäviä seuralaisia. Vatsakin on jatkuvasti sekaisin. Aamuisin olo on kuin krapulaisella ja jatkuva turvotus on inhottavaa. Tiedän että pian pitäisi tehdä jotain, ettei elimistö saa pysyviaä vaurioita. Ruuan tuskassa vaan unohtaa kaiken järjen äänen...

Tälläistä tänne kuuluu tällä kertaa.