Tulipa muutama välipäivä kirjoitteluun, olin mummon luona kyläilemässä. Perjantaina lähdettiin ja eilen takaisin hirviässä lumimyräkässä. Saatiin valkoinen vappu, joulu kun ei sitä ollut... tasapaino säilyy. Mummolassa söin pitkästä aikaa suht normaalisti, liian paljon valvovia silmäpareja ympärillä ja kun oli se henk.koht. "painonvartijakin" mukana vahtimassa jokaista suupalaa. Välillä sitä ihmettelee kuin pikkusiskoni on selvinnyt suht "tervejärkisenä ja normaalisyömäisenä" meidän perheessä. Vaikkakin eihän kilpaurheilijan syömisiä tarvinnut samalla tavalla vahtia kun tälläisen laiskan taiteilijasielun :D Mutta pikkusiskosta ja siihen liittyvistä komplekseista ehkä joskus myöhemmin. Olihan meillä siskoni kanssa niitä leffa-illaksi nimitettyjä yhteisiä mässäilytuokioita joskus silloin vuosia vuosia sitten...ja kyllä, hän on myös ollut "salasyöppö".

Mutta tähän päivään... Mummon luona syöminen on aina yhtä väittelyä. Ei auta vaikka kuinka paljon söisit, mummo vaan voivottelee kun ruoka ei kelpaa. Yritäpä siinä sanoa että kyllä kelpaa, kaks kertaa otin jo... ja pöydän toisella puolella istuu vartija joka meltein lyö sormille jos yhden karjalanpiirakan yrittää ottaa. Liikaa kaloreita, muista pisteet!!! Argh!!! Sisäinen teiniangsti höristelee jo korviaan (olen siis jo luultavasti teini-iän ohittanut, ainakin kuvittelen niin)... Kahvipöydässä oli taas vähintään kymmentä sorttia ja sama juttu... Muista kalorit!!! No, niinkun mie niitä koskaan voisin unohtaa. Sitä kun on yrittänyt selittää, ettei tuosta vahtimisesta ole mitään apua ja se vaan pahentaa tilannetta... ja siskonikin on yrittänyt äitimme kanssa keskustella, ettei muille kannata joka paikassa huomautella joka suupalasta. Äiti ei siis ole tietoinen miun taudinkuvasta, siskolle on jotain tullut kerrottua ja ammattinsa puolesta on arvannut loput.  (Välihuomautus: APUA! LUNTA TULEE IHAN ÄLYTTÖMÄSTI) Mutta hengissä selvisin taas siitäkin reissusta ja huomenna kotiin syömään isän tekemiä munkkeja. Toivottavasti pari saisin syödä ilman suurempaa meteliä. Muuten käyn salaa keittiössä...

Kävin kaupasta hakemassa ne perinteiset eväät eli juustopalleroita, suklaata, firewood-pussin ja Pepsi maxia, muutama siiderikin tarttui mukaan ja nakkeja, jos tekis sitten huomenna lämpimiä leipiä.

Tuosta ostoslistasta huomaa, että ei paljon vaihtele miun herkut. Oon ollu aina niin tylsä että jumiudun viikoiks syömään samaa ruokaa. Joskus on tullut syötyä pastaa ja tomaatti-jauhelihakastiketta kuukauden verran joka ilta... johonkin aina tykästyy ja sitä tahtoo kyllästymiseen asti :)

Hauskaa Vappua!