VAROITUS! Sekavaa ja väsynyttä vuodatusta...

Täällä sitä vaan kukutaan tähän aikaan illasta/yöstä. Oikeestaan minuu nukuttaa, mutta en haluu mennä nukkumaan. Aamulla on taas kuitenkin ihan paska fiilis, jotenkin sen vaan jo tietää. Telkkarissa on Voice auki ja mussiikki mitä sieltä tulee on aika... saapi haikeeks, nostalgiseks, surulliseks, yksinäiseks ja surulliseks... plääh!!! Pateettista suorastaan, ei tähän aikaan voi enää olla kovin järkevä. Välillä vaan tahtois käpertya jonkun kainaloon. Mikshän sitä pitää esittää ettei muka ketään tarvii ja viihdyn paremmin yksin. Näin oon kaikille viime vuosina selittäny miks oon yksin. Sitä tuntee vaan ittensä niin mitättömäks ja vastenmieliseks ettei haluu etes yrittää kun eihän minuu kukaan edes huomaa. Vanhoja ihastuksia ja rakkauksia mietin myös... Mikshän sitä aina ihastu niihin joita ei voinu saada ja ne ketkä oli ittestä kiinnostunu ei kiinostanu taas miuta ollenkaan. Oiskohan se eräskin vieä hengissä jos ois saanu vastakaikua. Vaikkakin ei se miun takia kadonnu, olihan siitä jo melkein 10 vuotta kun rukkaset annoin. Veljensä kyllä kertoili kuin tämä reppana oli ollu pitkään masentunut sen jälkeen.

On miulla ollu pari noin 3 vuotta kestänyttä seurustelua, ensimmäinen päätty aika sotkuisesti ja oli varmaan se ensi sysäys kaikelle tälle minkä kanssa elän nyt; masennusta, syömishäiriöitä, laihdutusta... Vaikkakin ainahan sitä on syöty salaa ja liikaa herkkuja ja laihdutettu. Puoli vuotta eron jälkeen elin kun sumussa, en syönyt enkä nukkunut oikeestaan ollenkaan. Olin sillon valmistumassa ensimmäiseen ammattiini ja ihme kyllä opiskelut sain suoritettua kaiken sen keskellä. Kävelin yöt ja nukuin ehkä pari tuntia aamuyöstä, paino tippui alle 45kg:n. Seuraavana syksynä lähdin sitten jatkamaan opiskeluja toiselle paikkakunnalle ja siellä taas pääsin uusien ympyröiden myötä suht jaloilleni. Välillä repsahtelin syömättömyyteen ja lenkkeilin kuin hullu, välillä pein herkkupäiviä. Sitten löytyikin uusi kulta ja aloin levitä ja lenkkeily loppui, kovia oltiin herkuttelemaan ja yhtä-äkkiä huomasinkin painon nousseen yli 60 kilon. Opiskelu oli rankkaa ja palkitsin itteeni kaikella hyvällä ja aloitin ihan reippaat sala-syöpöttely sessiot. Kassikaupalla evästä ja ostaminen oli oma taiteenlajinsa, ettei vaan sama kassa satu kaupassa liian usein kohdalle. Välillä piti käydä eri kaupoissakin. Homma karkasi ihan täysin käsistä, viikko laihdutusta lähes ilman ruokaa ja seuraavalla viikolla melkein söin itteni hengiltä. Aikaisemmin syöpöttelyt oli olleet melko hyvin hallinnassa, mutta ei enää. Siinä pahimman "hulinan" aikaan erottiin ihan yhteisellä päätöksellä, oltiin ehkä enemmän kavereita kuin mitään muuta. Opiskelut keskeytyi kun ei kroppa ja pää enää kestäneet. Lihominen masensi ja siihen hain helpotusta syömällä lisää... Muutin sitten lopulta takas kotikaupunkiini ja otin itteäni niskasta kiinni. Marssin Painonvartijoihin ja melko hyvin pysyin kurissa, välillä tuli pidettyä läskipäiviä jolloin pisteet ylitettiin reippaasti jo aamusta. Aloituspaino oli silloin 74kg ja tippui n. 8 kuukaudessa 60 kiloon. Muutamia kuukausia pysyin siinä painossa kunnes taas lähdettiin hitaasti mutta varmasti ylöspäin. Tässä sitä taas ollaan kaiken kontrollin menettäneinä... ja haaveillaan mahdottomuuksia... Kroppa olis pelkkää lihasta ja se yks mies jota en koskaan saanu... Säälittävää!!!

Saapa nähdä häviääkö tämä sekava yöllinen kirjoittelu aamulla kun uudelleen lukaisen läpi...